Suomen kirjallisuushistoria

9. luokan muistiinpanot

Ennen suomen kirjakielen syntyä eli keskiajalla (500-1400-luvulla)tarinat,vitsit,sananlaskut, runot ja loitsut kulkivat sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona.

Kalevalamitta, alkusointu ja toisto auttoivat ihmisiä muistamaan pitkiäkinrunomuotoisia tarinoita ulkoa.

Kalevalamitta = yhdessä runon säkeessä on 8 tavua >> runoon syntyy selkeä rytmi

Alkusointu = peräkkäiset sanat alkavat samoilla äänteillä,

esim. vaka vanha Väinämöinen

Toisto = sama asia toistuu runon peräkkäisissä säkeissä hieman eri sanoinkerrottuna

(katso tarkemmat esimerkit kirjan sivuilta 80 ja 82)

Uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla syntyi tarve suomen kirjakielelle, silläMartti Lutherin oppien mukaisessa uskonpuhdistuksessa korostettiin kansankielistämessua ja Raamattua.

Työhön ryhtyi Mikael Agricola, joka käänsi uuden testamentin suomeksi, kirjoittiensimmäisen aapisen eli ABC-kirjan.

Agricola kehitteli suomen kieleen paljon uusia sanoja.

Agricolaa kutsutaan suomen kirjakielen isäksi.

1600-1700-luvulla lukutaito yleistyi Suomessa vähitellen, mutta sivistyneistön kielioli ruotsi.

1800-luvulla kirjailijat alkoivat yhteiskunnallisten tapahtumien myötä kiinnostuayksilöstä, tunteista ja oman maansa kansasta ja historiasta.

Tavallinen talonpoikakin kelpasi kirjallisuuden päähenkilöksi, luontokuvien kauttakuvattiin kotimaahan liittyviä suuria tunteita, ja esimerkiksi sotaa kuvattiin yleväänja kaunistelevaan sävyyn.

Kirjoitettiin erityisesti runoja, mutta myös satuja, fantasiaa ja kauhua.

Romantiikan aikana kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg on Suomenkansallisrunoilija. Hän kirjoitti runonsa ajalle tyypilliseen tapaan ruotsiksi.

1700-luvun loppupuolella suullinen kansanperinne alkoi muuttua kirjoitetuksikirjallisuudeksi, kun oppineet yliopistomiehet lähtivät tapaamaan runonlaulajia.

Näin syntyi myös Kalevala, Suomen kansalliseepos, joka ilmestyi ensimmäisenkerran 1835. Tätä voidaan pitää ensimmäisenä merkittävänä tapahtumanasuomenkielisessä kirjallisuudessa.

EEPOS = runomuotoinen teos, jossa on yleensä mukana tarina maailman synnystä

NATIONALISMI = kansallisuusaate, jonka mukaan jokaisella kansalla tulee olla omayhtenäinen kieli, historia ja kulttuuri

Elias Lönnrot on koonnut Kalevalan.

Teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat maailmaa 1800-luvun lopussa.

Muutos toi mukanaan monia epäkohtia, joihin kirjailijat ja taiteilijat ottivatteoksillaan kantaa.

Realismin aikakaudella, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, arkiset ja rumatkin asiathaluttiin kuvata realistisesti eli todenmukaisesti.

Aiheina olivat esimerkiksi köyhyys, kurjuus sekä lasten ja naisten huono asema.

Kirjoitettiin romaaneja, novelleja ja näytelmiä.

Tyypillinen realismin ajan teos on kehityskertomus, jossa päähenkilö kasvaa jakehittyy tarinan aikana.

Minna Canth on ensimmäinen merkittävä suomenkielinen naiskirjailija ja realisminedustaja.

Ensimmäisen maailmasodan jälkeen 1910-luvulla maailma oli sekaisin ja kaikkivanhat arvot ja asenteet haluttiin hylätä.

Taiteilijat etsivät uutta; yksilö, kaupunkilaisuus, tunne ja kokemus nousivatkirjallisuuden aiheiksi.

Modernismi ei ole yksi yhtenäinen tyylisuunta, vaan sen voi jakaa eri ismeiksi:futurismi, surrealismi, ekspressionismi.

Selkeimmin modernismin ihanteet näkyvät aikakauden runoudessa. Moderni runoeroaa perinteisestä niin muodoltaan kuin aiheiltaankin. Siinä ei ole alku- jaloppusointuja eikä selkeää rytmiä, ja myös tekstin asettelu voi olla hyvin vapaata.

Sota kotimaisen kirjallisuuden aiheena on tuttu jo Kalevalasta. Romantiikan aikanaRuneberg kuvasi sotaa Vänrikki Stoolin tarinoissa sankarikuolemaa ihannoiden.

Tunnetuin kotimainen sotakirja on kiistatta Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954).Se kuvaa sotaa uudella tavalla rivimiesten näkökulmasta ja heijastelee rohkeastisuomalaisten kapinoivaa asennetta johtajuuteen. Erityisenä ansiona teoksessapidetään sen monipuolista henkilökuvausta.

Tuntsikan kirjoittaja Väinö Linna on tunnettu myös Täällä Pohjantähden alla -trilogiastaan, jossa hän kuvaa yhden suvun elämää 1880-luvulta 1950-luvullesuomalaisen yhteiskunnan muutoksien kautta. Teoksen erityisenä ansiona pidetäänvuoden 1918 sisällissodan kuvaamista hävinneiden punaisten näkökulmasta.