METSÄLAULU
Neulaspolku
kutsuu
meitä seikkailuun,
auringosta varjoon
vanhan kuusipuun.
Männikössä
vilkkuu
häntä
pörröinen,
rapsutusta kuuluu
pienten tassujen.
Metsä on kuin
kirja sammal-
kantinen,
tarinoita
kasvaa
varteen polkujen.
Tuntuu raikas
tuoksu pihkan,
kanervan.
Tuuli lentoon
nostaa hennon
untuvan.
Pensaikossa
hiljaa
joku
lymyää,
herkät, pitkät
korvat
hiukan
värähtää.
Metsä on kuin
kirja sammal-
kantinen,
tarinoita
kasvaa
varteen polkujen.
Luolassansa
nukkuu
aina päivisin
nahkasiipikansa
ylösalaisin.
Joku ihan pieni
koloon
pujahtaa,
suuren kannon
alta
turvapaikan saa.
Metsä on kuin
kirja sammal-
kantinen,
tarinoita
kasvaa
varteen polkujen.
Ryteikössä
ryskää
suuri sarvipää,
jokirantaan
kulkee sinne
juomaan
jää.
Vahva
lattahäntä
puita
nakertaa,
niistä puron
varteen
padon
rakentaa.
Metsä on kuin
kirja sammal-
kantinen,
tarinoita
kasvaa
varteen polkujen.
Illan tullen
nousee metsän
ylle kuu,
yössä kumeasti
kaikuu:
Huu-huu-huu.
Kalliolla yksin
joku ulvahtaa,
kaukaa kaiku
vastaa.
Metsä nukahtaa.
Metsä on kuin
kirja sammal-
kantinen,
tarinoita
kasvaa
varteen polkujen.