Immanuel Kant (1724-1804)
Isä satulaseppä.
Syntyi, eli ja kuoliKönigsbergissä Itä-Preussissa.
Logiikan ja metafysiikanprofessori vuodesta 1770.
Esikriittinen kausi (vuoteen1781): leibniz-wolffilaisenrationalismin kannattaja.
Kriittinen kausi (1781-):transsendentiaalinen idealismi.
Kant_2
Teoksia
Kritik der reinen Vernunft (Puhtaan järjen kritiikki, 1781).(suom. Gaudeamus 2013).
Prolegomena zu einer jeden künftigen Metaphysik, die alsWissenschaft wird auftreten können, 1783 (suom. Gaudeamus1997).
Kritik der praktischen Vernunft (Käytännöllisen järjen kritiikki,1788).
Kritik der Urteilskraft (Arvostelman kritiikki, 1790).
Siveysopilliset pääteokset (sis. Käytännöllisen järjen kritiikki jaTapojen metafysiikan perustus, WSOY 1931, uusintapainos1990).
 “Kopernikaaninen” vallankumousfilosofiassa
Vastaus Humen kausaalisuuden kritiikkiin: Ymmärrys asettaakausaalisuhteen ilmiöihin, ja ilman kausaalisuutta ilmiöt eivätole ymmärrettäviä. Kausaalisuus on mielekkään kokemuksenennakkoehto.
Tietoon ja ymmärrykseen kuuluu sekä ihmismielestä itsestäänperäisin oleva rationaalinen aines että sen ulkopuolelta tulevakokemuksellinen aines. -> Yhdisti rationalismin ja empirismin.
"Vaikka kaikki tietomme alkaa kokemuksesta se ei siltikäänkokonaisuudessaan synny kokemuksesta.”
Tietomme kohteena oleva maailma on aina joymmärryksemme muokkama ja jäsentämä. Mitä "olevasellaisenaan" (Ding an sich) on emme voi tietää.
Analyyttinen vs. synteettinen
Analyyttinen väite ("Kaikki poikamiehet ovat naimattomia") onkäsitteellinen totuus.
Synteettinen väite ("Kant oli poikamies") väittää joidenkinkäsitteellisesti riippumattomien seikkojen liittyvän erityisellätavalla toisiinsa.
A priori väite on tiedettävissä todeksi kokemuksestariippumatta.
A posteriori väite tiedetään todeksi vain kokemuksenperusteella.
Kantin puhtaan järjen kritiikin pääteema: Kuinka synteettiset apriori väitteet ovat mahdollisia?
Käsite “12” on jotakin mikä ei sisälly käsitteeseen “7 + 5” –>väite "7 + 5 = 12" on synteettinen. Silti se on a priori väite, jotenkyseessä on synteettinen a priori väite.
Kausaalisuhde on synteettinen a priori väite.
Transsendentaalinen tutkimus
Transsendentaalista on kaikki tieto, joka koskee, ei olioita,vaan sitä tapaa jolla voimme tuntea oliot, jopa ennen kunkoemme ne.
Transsendentaalinen tutkimus kohdistuu inhimillisenkokemuksen välttämättömiin ehtoihin, joita ilman se ei olemahdollista.
Transsendentaalisen filosofian päämäärä on paljastaa tiedon(erityisesti apriorisen tiedon) ala, rajat, alkuperä, luonne japätemisen ehdot.
Transsendentaalinen subjekti on meissä kaikissa toimiva”tietoisuus yleensä”.
Tietoisuuden toiminta on jaettavissa aistimellisuuteen,ymmärrykseen ja järkeen.
Aistimellisuus
Aistimellisuus. (Sinnlichkeit) tarkoittaa kykyämmevastaanottaa vaikutteita ja havaita maailmaa.
Aistimellisuuden apriorinen aines, puhtaat havaintomuodot,ovat aika ja avaruus.
Ajan ja avaruuden käsitteet edeltävät loogisesti havaintoa. Netekevät mahdolliseksi havainnon, eikä niitä voida johtaahavainnosta.
Geometria pohjautuu avaruuden puhtaaseen intuitioon,aritmetiikka suorittaa tehtävänsä peräkkäisillä yksikönlisäyksillä ajassa.
Ajallisuus ja avaruudellisuus ovat ihmiselle ominaisia tapojajärjestää aistimuksiaan.
Ymmärrys
Ymmärrys (Verstand) tekee mahdolliseksi tuoda yhtenäisyyttäja järjestystä aistien välittämän kokemuksen moninaisuuteenja sekavuuteen.
Ymmärrys luo kokemuksesta riippumattomia, mutta siihensovellettavia käsitteitä, kategorioita.
Kategorioiden avulla ymmärrämme oliot tietynlaisina:yksilöinä, luokan jäseninä, luokan ulkopuolisina, kausaalisenasyynä tai seurauksena, mahdollisena, välttämättömänä jne.
Kantin 12 kategoriaa
(a) Määrä - ykseys, moneus, kaikkeus.
(b) Laatu - todellisuus, negaatio, rajallisuus.
(c) Suhde - ominaisuudet ja niiden kantaja, syy ja seuraus,yhteisyys.
(d) Modaalisuus - mahdollisuus/mahdottomuus,eksistenssi/olemattomuus, välttämättömyys/satunnaisuus.
Kategorioiden järjestelmä on välttämätön kaikille (äärellisille)järjellisille olennoille.
Kant kutsuu transsendentaaliseksi deduktioksi todistusta, ettämaailma hahmotetaan juuri näiden 12 kategorian avulla (erounitilan ja valveillaolon välillä).
Skeema
“Skeema” on välittävä tekijä kategorian ja konkreettisenaistihavainnon välissä. Sen avulla abstrakti apriorinenkategoria saa aistimellisen tulkinnan.
Eräänlainen sääntö tai periaate, joka määrää yleisentoimintatavan jonkin käsitteen kuvaamiseksi.
Esim. luvun 4 kuva on neljä pistettä rivissä. Skeema on selaskusääntö, jonka avulla luvun neljä kuva voidaan saavuttaa(samalla säännöllä voidaan saavuttaa minkä tahansa luvunkuva).
Kvantiteetti (kategoria) - laskusääntö (skeema) - konkreettinenluvun havaitseminen.
Järki
Järki (Vernunft) tarkoittaa ymmärryksen piirin ylittävääkokonaisnäkemykseen pyrkivää ajattelukykyä.
Järki pyrkii saavuttamaan yhtenäisen ja ristiriidattomanmaailmakäsityksen.
Puhtaan järjen ideat:
(1) maailma (kokonaisuutena ymmärrettynä),
(2) sielu (katoamattomana substanssina)
(3) Jumala (täydellisenä olentona).
Puhdas eli teoreettinen järki päätyy väistämättä ristiriitoihin jasekaannuksiin.
Neljä antinomiaa
Keskenään ristiriitaiset väitteet, jotka voidaan kaikkinäennäisesti todistaa:(a) "Maailmalla on alku ajassa ja avaruudessa." Antiteesi:"Maailma on ääretön ajassa ja avaruudessa."
(b) "Kaikki maailmassa koostuu yksinkertaisesta." Antiteesi: "Eiole mitään yksinkertaista, vaan kaikki on koosteista.“
(c) "Maailmassa on syitä, jotka juontuvat vapaudesta". Antiteesi:"Ei ole mitään vapautta, vaan kaikki on luontoa."
(d) "Maailmansyiden sarjassa on jokin välttämätön olento".Antiteesi: "Siinä ei ole mitään välttämätöntä, vaan tässä sarjassakaikki on satunnaista."
Antinomioissa kyse ymmärryksen ja järjen näkökulmaerosta.
Puhtaan järjen ideat ylittävät kokemuksen ja mahdollisentiedon rajat. Siten ne ovat aina uskon varassa.
Ovat silti hyödyllisiä "sääteleviä periaatteita". Niiden avullavoidaan luoda todellisuudesta yhtenäinen kuva.
Puhtaan järjen ideat ikään kuin (als ob) ovat.
Käytännöllisen järjen kritiikki
Käytännöllinen järki on järjen osa, joka ohjaa toimintaamme jajonka pohjalle moraalinen käytöksemme rakentuu.
Moraali perustuu järjen apriorisille periaatteille.
Se sisältää moraalilain (kategorinen imperatiivi), joka määräätahtoamme ja sen välityksellä toimintaamme.
Moraalilaki on kategorinen, koska se on absoluuttinen jaehdoton. Ja imperatiivi, koska se velvoittaa.
Moraalilain on oltava riippumaton ulkoisista ja satunnaisistatekijöistä.
Sen on oltava myös universaali: se velvoittaa kaikkia samallatavalla aina ja kaikkialla.
Moraalilain on myös nojauduttava jollekin, joka on absoluuttisenhyvä.
Kategorinen imperatiivi
Yleisen luonnonlain muotoilu: "Toimi vain sellaisen maksiiminmukaan, jonka voit samalla toivoa tulevan yleiseksi laiksi".
Päämäärän sinänsä muotoilu: "Toimi siten, että käytätihmisyyttä, on se sitten omassasi tai jonkun toisenpersoonassa, aina samaan aikaan päämääränä, ei koskaanpelkästään välineenä”.
Autonomian muotoilu: "Toimi siten, että tahtosi voisimaksiiminsa kautta samalla pitää itseään universaalin lainasettajana”.
Kategorista imperatiivia on kritisoitu abstraktisuudesta jajäykkyydestä (esimerkki murhaajasta ovella).
Käytännöllisen järjen postulaatit
Moraalisesti mielekäs maailmanjärjestys edellyttää:
(1) vapaa tahdon (vain vapaa rationaalinen olento voiolla moraalinen).
Kantin oppi ihmisestä kahden maailman asukkaana(ilmiömaailma – olioiden sinänsä maailma).
(2)  Sielun kuolemattomuuden (tekee mielekkääksioikeudenmukaisuuden idean).
(3) Jumalan olemassaolon (takaa moraalisenmaailmanjärjestyksen pysyvyyden).
Arvostelukyvyn kritiikki
A. G. Baumgarten (1714-1762) antoi sanalle”estetiikka” senmodernin merkityksen.
Kant tutkii kauneuskokemuksen (eli  makuarvostelmien)apriorisia ennakkoehtoja.
Kauneuskokemus perustuu viime kädessä objektin herättämäänmielihyvän tai -pahan tunteeseen.
Esteettinen asenne on pyyteetöntä tarkastelua (vailla intressiä).
Kauneuskokemus on subjektiivinen, mutta samalla yleispätevä(jokaisella esteettisesti kompetentilla ihmisellä on samamielihyvän tunne).
Kauniiseen objektiin sisältyy ”tarkoituksenmukaisuus ilmantarkoitusta”.
”Ylevä” on toinen esteettisen kokemuksen muoto.