Tyypillisiä urheiluvammoja nuorilla urheilijoilla        Ilmo Litmanen
Siipe_kilpailoa_orig
LIIKUNTAVAMMAT
Liikuntavammat voidaan jakaa usealla eri tavalla.
Niissä erotetaan äkilliset, loukkaantumisen kauttasyntyneet tapaturmat ja niin sanotutrasitusvammat.
 Lisäksi on olemassa paljon tekijöitä, jotkaedesauttavat vamman oireiden ilmaantumista,vaikka selvää tekijää ei itse urheiluharjoituksestasille löydetä.
Sairaus sinänsä voi esiintyä myös urheilijalla jaaiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistössä rasitusvammaamuistuttavia kipuja.
 TYYPILLISIÄ URHEILUVAMMOJA 
Äkillisistä urheiluvammoista tyypillisimpiä ovat lihas- jajännevammat, nivel- ja nivelsidevammat sekä luunmurtumat.
Kilpaurheilussa suoritukset tapahtuvat maksimaalisellanopeudella ja maksimaalisia voimia käyttäen.
Tekniikkavirheet, huono valmistautuminen tai epäedullisetolosuhteet voivat tällöin edesauttaa ns. liikuntatraumansyntyyn.
Nilkan nyrjähdykset ovat tyypillisiäpallopeleissä
 
ankle
Lihasrevähtymät esim. pikajuoksussa ovattyypillisiä äkillisiä urheiluvammoja
180px-Biceps_femoris_muscle_long_head
File:1918 edition of Gray's Anatomy of the Human Body, fig 430.gif
LIHAS- JA JÄNNEVAMMAT
Lihasrevähtymä on urheilijoilla hyvin tyypillinenvamma. Syynä voi olla lihaksen venytyksenaikainen maksimaalinen lihassupistus taikoordinoimaton liike.
I asteen lihasrepeämässä on vain osa lihaksenpinnallisista säikeistä revennyt ja verenvuoto onvähäistä.
II asteen lihasrepeämässä repeämä on lihaksenpinnassa tai syvällä, ja useita säiekimppuja onrevennyt. Verenvuoto on kohtalaista, ja repeämäaiheuttaa jonkin verran toiminnanvajausta.
III asteen lihasrepeämä vaatii leikkaushoitoa.Tällöin lihas tai osa siitä on täydellisesti poikki,verenvuoto on laajaa ja repeämä aiheuttaa suurtatoiminnanvajausta.
 Lihasrepeämien ensiapu kaikissa tapauksissa tapahtuuKylmä-Koho-Kompressio -periaatetta noudattaen.
 Helpoimmissa repeämissä mobilisaatio voidaan aloittaa jomuutaman vuorokauden sisällä vammautumisesta,vaikeimmissa tapauksissa joudutaan leikkaukseen, jolloinjatkotoimenpiteistä neuvotellaan tapauskohtaisesti.
 Jännerepeämä on toinen urheilijaa varsin paljoninvalidisoiva äkillinen epäsuora vamma. Täydellinenjännerepeämä aiheuttaa välittömän toiminnan-vajauksen.
 
 Osittainen repeämä aiheuttaa yleensä myöhemmintulehdusreaktion ja arpeutumisen seurauksena kivuntunteen.
 Leikkauksen jälkeen kyetään usein palaamaan entisenkaltaiseen kuormitukseen.
 Sormivammat ovat yleisiävammoja pesäpallossa.
Sormivammat ovat yleisiä urheilijan "pikkuvammoja".Sormivamma syntyy useimmiten kontaktista toiseen urheilijaantai pelivälineeseen.
Sormivammojen hoito on yleensä helppoa ja ne paranevatnopeasti ja ilman jälkioireita.
Hoito: Sormien vammojen ensihoidoksi sopivat samat kolmenK:n (kylmä, kompressio ja kohoasento) ensihoito-ohjeet kuinminkä tahansa raajan vamman.
Tärkeää on kuitenkin erottaa ehdottomasti hoitoa vaativatvammat viattomammista vammoista.
Esim. pesäpalloilijan sormi
Erilaiset selkäkivut vaivaat pesäpalloilijoitausein.
selk%E4kipu_kg
selkaranka
Säärenkiputila esim. ”penikkavaivat”,säären sisäsivullaoleva kipu.
300px-TFA_0311
Näytä täysikokoinen kuva
POLVIVAMMAT
Rasitusperäisiä polvivaivoja on nuorilla hyvinusein.
Polvikipujen tarkkasyy on tärkeädiagnosoitava oikein.
Oikeat hoito-/kuntoutusohjeet.
Myös traumat on tutkittava huolellisesti, jottaongelma ei kroonistu.
CHONDROMALACIA PATELLAEPOLVILUMPION RUSTOVAURIO
patel_ch
knee_chondromalacia_cause01
Oireet: epämääräistä kipua polvenetuosassa, turvotusta, kipua rasituksenjälkeen, rutinaa kyykistyessä, kipua varsinkävellessä portaita alaspäin.
Tyypillistä erityisesti tytöillä.
Hoito-/kuntoutusohjeet: Fysioterapia.Vahvistaa reisilihasta ja venyttää kireitäreisilihaksia sekä korjata mahdollinenjalkaterän virheasento.
OSGOOD SCHLATTER”sääriluun kyhmy”
osgood-schlatter
Schlatterin taudiksi sanotaan sääriluunkyhmyyn (tuberositas tibiae) paikallistuvaa,rasitusvammasta johtuvaa kiputilaa, jokailmenee liikunnallisesti aktiivisilla nuorillamurrosiän kasvupyrähdyksen yhteydessä.
 Oireet tuntuvat juostessa ja hyppiessäkipuna säären yläosassa tai polven edessä.Juostessa kipu tuntuu kantakosketuksenhetkellä voimakkaampana kuinponnistusvaiheessa. Sääriluun kyhmy onesiin työntyvä ja kosketusarka.
Varsinaista hoitoa ei ole, mutta rasituksenvähentäminen edistää itsestään paranemista.
Kivuliaita suorituksia tulisi välttää (esim. voisaada 3 kk:n määrävälein vapautuksenjuoksua ja hyppimistä edellyttävästäkouluvoimistelusta).
 
Vaikeat oireet vaativat ortopedin tutkimusta.Joskus voi olla tarpeen polven kipsaus 4–6viikoksi.
HYPPÄÄJÄN POLVIpolven etuosan kiputila
b_13_4_4a
Kipu paikallistuu yleensä paikallistuu lumpionalakärkeen
Oireena on epänormaali kipu lumpionseudussa, joka etenkin rasituksessapahenee.
Hyppääjän polvesta kärsivät tavallisimminjuuri paljon ponnistuksia tekevät urheilijat
Yleensä kyseessä on rasitusvamma, joka syntyyjoko pienten repeämien tai yksittäisen venähdyksentai repeämän jälkitilana.
Syy: polven kuormitusakseli ei toimi niin kuin pitäisi
 
Hyppääjän polven oireita hoidetaan ensin levolla,tulehduskipulääkkeillä, kylmällä, venyttelyllä jahankalissa tapauksissa joskus myöstulehduspesäkkeen injektiolääkehoidolla.
Jos hyppääjän polvi iskee, on urheilijanensimmäinen toimenpide syväkyykkyjen ynnämuiden polvea voimakkaasti rasittavienharjoitusten jättäminen pois ainakinväliaikaisesti, etenkin jos niiden yhteydessäon riski polven väärästä asennosta.
Pahasti kroonistuneissa tulee harkittavaksileikkaus, jossa jänne halkaistaan ja huonoarpikudos ja kalkkeutumat poistetaan. Jänneannetaan sen jälkeen rauhassa arpeutua jajos urheilija malttaa olla hyppimättä 2-3 kkajan, vaiva jää yleensä pysyvästi pois.
Yleensäkin korostetaan oikeansuoritustekniikan merkitystä. Sillä onhuomattava rooli hyppääjän polvenennaltaehkäisyssä.
 
Oikeasta kuormitusakselista huolehtiminenonnistuu yleensä vain teknisesti puhtaillasuorituksilla. Siksi kovin raakoja harjoituksiaon vältettävä, kunnes suoritustekniikka onhiottu riittävän puhtaaksi.
 Polven nivelsiteiden vammat ovat usein   vaikeita jajohtavat krooniseen haittaan.
 Yleisimmin vaurioituvat eturistiside ja sisempisivuside, toisinaan yhdessä.
 Välitön leikkaus antaa aina paremman tuloksen kuinkroonisesti väljään ja huonoon polviniveleeseensuoritettu sekundäärikorjaus.
 Myös polven nivelkierukan repeäminen on tyypillinenurheiluvamma.
kierukka
ÄKILLISET  POLVIVAMMAT
Tyypilliset oireet ovat polven ajoittainenpettäminen, kipeytyminen, lukkoon jääminenja turvotus.
 Monet nivelkierukkarepeämät voidaan hoitaaartroskopian aikana aukaisemattapolviniveltä.
 Tämä jouduttaa myös parantumista.
JALKATERÄN RYHTIVIATLISÄÄVÄT VAMMAUTUMISRISKIÄ
YLIPRONAATIO ELI NILKAN KÄÄNTYMINEN SISÄÄNPÄIN VOIAIHEUTTAA MONENLAISIA VAIVOJA JA KIPUTILOJA.
jalatSSP_tr
Jalan virheasento on yleinen vaiva, jokakiusaa jopa 70 prosenttia suomalaisista.
Tyypillisin virheasento on jalkaterän ja nilkankiertyminen sisäänpäin. Jalka painuu linttaaneli ylipronaatioon. Se aiheuttaa koko jalan,lantion ja selän kiertymisen vääräänasentoon.
Niveliin kohdistuva virheellinen kuormitus voiaiheuttaa nivelpintojen kulumista,pehmytosakudosten vaurioita, tulehduksia ja kipua.
Jalan virheasennoista johtuvia rasitusvammoja onmonenlaisia.
Ns. hyppääjän polvi on polvilumpion ja polvijänteenliitoskohdan kiputila, joka johtuu yleensä siitä, ettänilkka kiertyy sisäänpäin ja kiertää samalla säären japolven. Jalka vääntyy ja kiertyy joka askeleella.
Ns. hölkkääjän polvessa kipu on polvensisäsyrjällä. Apuna toimii muun muassareisilihasten vahvistaminen.
Ns. juoksijan polvessa kipu tuntuu polvenulkosyrjällä. Kipu johtuu siitä, että reisijännekiristyy, koska nilkka kääntyy astuttaessasisäänpäin.
Jalan väärä kuormitus voi tuntua myös ns.kasvukipuna säären yläosan kyhmyssä.Monille on tuttu myös säären sisäsyrjänkiputila, joka tunnetaan penikkatautina. Kipujohtuu väärästä kuormituksesta ja kireistälihaksista.
Varsin yleinen on myös akillesjänteentulehdus, joka johtuu kantaluunkääntymisestä sisäänpäin. Kalkkikertymät elins. luupiikit kantapäässä johtuvat niin ikäänkuormitusvirheestä.
Pelkkä oireen hoito riitä, sillä jos syitä eikorjata, vaiva uusiutuu.
Tarvitaan tarkkaa paneutumista oireenaiheuttajiin. Syy löytyy useimmiten väärästäjalan kuormittumisesta. Kun se korjataanesimerkiksi tukipohjallisilla, rasitusvammoistayli 90 prosenttia saadaan hoidettua.
Jos kengät kuluvat ulkosyrjältä, se onnormaalia. Sen sijaan erilaiset oireet ovat selväviite siitä, että virheasento-ongelmia on.
Kätevä itsediagnosointikeino on asettua peilineteen parin kolmen metrin päähän ja niiatahieman. Jos nilkka ja jalkaterän sisäsyrjäkääntyvät sisäänpäin, kyse on ns.ylipronaatiosta, ja apu on tarpeen.
Syitä ylipronaatioon ovat muun muassaylipaino, huonot kengät, käveleminen jatkuvastikovalla alustalla, huono lihaskunto sekäperinnöllinen nivelten löysyys.
MUITA JALKATERÄN KIPUJENSYITÄ
Plantaarifaskiitti =jalkapohjan kalvojänteenkiinnitysalueen tulehdus
Rasvapatjan ärsytystila = Kantapäänpehmytkudosvaurio
Mortonin syndrooma = ”hermopinne”
Kasvulevyn tulehdus eli Severin tauti huomataanusein kantapään kipuna, joka pahenee rasituksenjälkeen.
OLKAPÄÄN VAMMAT
dmk1
shoulder-bad
Olkaniveltä liikuttavat useat eri lihakset. Mikätahansa näistä lihaksista voi venähtää tairevetä.
 Vauriokohdan päälle asetetaankylmäpakkaus.
 Pelkkä lepo ei aina riitä, vaan aktiivinenkuntoutus on erittäin tärkeää mm. olkanivelenherkän jäykistymisen vuoksi.
 
Hartiaseudun lihasvammojen tavallisimpiasyitä ovat huonokuntoiset lihakset, ylirasitus,väärä suoritustekniikka ja riittämätönverryttely.
Lihasten lisäksi vaurioita voi tulla muihinkinhartiaseudun pehmytkudoksiin.
 
Hartialihaksen ympärillä on useitalimapusseja, jotka voivat vaurioitua helposti.
Heittäjän kyynärpää
elbow-bad
Partanen
Heittokäden kyynärpää
Heittoliikkeessä pesäpalloilijoilla kohdistuukova rasitus kyynärpään sisäsivunnivelsiteisiin, jotka saattavat vähitellen"rispaantua" ja arpeutua huonolaatuisella jakipuherkällä arpikudoksella.
Varsinkin aloittelevilla pesäpalloilijoilla vaivaon äärimmäisen tavallinen.
Vaivan taustalla on usein selvä heittoliikkeentekniikkavirhe.
Oire: Kipu heittelyn yhteydessä kyynärpäänsisäsivun nivelsiteissä
 
Hoito: Tila voi johtaa jopa nivelen lieväänlöysyyteen, joka taas pahentaarispaantumisilmiötä. Jos tulehdushoidoista,nivelen tuennasta tai teippauksesta ei oleapua, joudutaan nivelsiteet "rakentamaanuudelleen" eli kiristämään ja vahvistamaan.
Väärän heittotekniikan korjaaminentärkeintä
URHEILUVAMMOJENENNALTAEHKÄISY
 Osa äkillisistä urheiluvammoista on ehkäistävissähuolellisella valmistautumisella urheilusuoritukseen,valmennuksen järkevällä ohjelmoinnilla, oikeallavarustuksella ja suoritustekniikalla.
 Vammautumisen jälkeinen teippaus tai tuen käyttövarmistaa parantumisen aikaisen koordinaatiokyvynja tasapainon palaamisen, ja toisaalta estääuusiutuvat vammat.
 Lapsilla ja nuorilla urheilijoilla esiintyy kasvuiässä lisäksiniin sanottuja kasvuhäiriöitä (osteokondrooseja). Netulevat esiin rasitusvamman oirein, niitä ja niidenilmaantumista edesauttaa fyysinen kuormitus.
 Useissa varsinkin rasitusperäisissä liikunta-vammoissaoikeiden varusteiden merkitystä ei koskaan korostetaliikaa. Samoin monet muut ulkoiset tekijät, kutenravitsemustila, riittävä lepo ja oikein ohjelmoitu harjoitteluauttavat ennaltaehkäisemään liikuntavammojen syntyä.
 Myös urheilijan on syytä pitäytyä liikunnanharrastamisesta silloin, kun se on välttämätöntä. Harjoittelusairaana voi johtaa pitkäaikaiseen krooniseen kierteeseentai pahentaa sairauden tilaa radikaalisti.
LIHASKOURISTUKSET
Kivuliaat käsivarren sekä jalka- ja vatsalihasten kouristuksetovat tavallisia, jos päivittäin harjoitellaan kuumassa ja runsasnestevaje korvataan pelkällä vedellä ja energiavaje syömällävähäsuolaista ruokaa.
Lihakset saattavat "krampata" vasta liikunnan päätyttyä, jopauseita tunteja myöhemmin. Lämpökramppien hoidoksi riittäätavallisesti pitkäketjuisia sokereita sisältävien urheilujuomien,vichyveden tai suolapitoisen ruuan nauttiminen.
Vaikeissa tapauksissa lääkäri voi antaa fysiologistakeittosuolaa laskimoon.
RASITUSVAMMAT
Rasitusvammoille altistavia tekijöitä ovat biomekaaniset syyt,rakenteelliset poikkeavuudet, lihaskunto, harjoitteluvirheetsekä juoksualusta ja jalkineet.
Tavallisimmat rasitusvammat ovat runsaasti harjoittelua jakuormitusta vaativissa lajeissa tai suorituksissa, joissasamoja liikkeitä tehdään toistuvasti.
Yleisin rasitusvamma lienee akillesjänteen vieruskudoksentulehdus. Se voi ilmaantua kaikille juoksua, kävelyä taihyppimistä harrastaville urheilijoille.
  Oireena on akillesjänteen seutuun rasituksessa jamyöhemmin myös levossa paikantuva kiputila, johon liittyyturvotusta, narinaa ja myöhemmin arkoja paksuuntumiajänteen ympärillä.
  Tulehdus poistetaan lääkkeillä, pistoksilla, fysikaalisellahoidolla ja jalan rasitusta vähentävillä tukipohjallisilla,kantapään pehmusteella ja jalkaterän asentoa korjaavillaortooseilla.
  Riittävän pitkä lepotauko on välttämätön hyvienhoitotuloksien saavuttamiseksi.
  Muita tyypillisiä rasitusvammoja ovat esimerkiksi säärenalueella esiintyvä penikkatautioireisto säären sisäsivulla jaetummaisen lihasaition kiputila.
 Hoitona käytetään juoksutekniikan ja virheasentojenkorjaamisen lisäksi lihashuoltoa, tulehdusta poistavialääkeaineita ja joskus myös lihaskalvon halkaisuleikkausta.
 Jalkaterän alueella esiintyvien rasitusvammojenhoitoperiaatteena on aluksi urheilusuorituksessa olevanteknisen virheen korjaaminen, hyvien jalkineidenhankkiminen ja jalkaterän asennon muuttaminen korotuksillaja ortooseilla sekä itse tulehduksen poisto lääkkeillä jafysikaalisella hoidolla.
 Rasitusmurtumia saattaa tulla, paitsi urheilijoille, myöskuntoilijoille.
 Tavallisimmat esiintymispaikat ovat sääriluun ala- jayläkolmannes, pohjeluun alaosan murtuma nilkan kohdalla,II ja III jalkapöydän luun kaulan murtumat, reisiluun varrenja kaulan rasitusmurtumat sekö lantion häpyluun kaaressa,eräissä jalkaterän luissa ja selkärangan nikamakaaressaesiintyvät väsymismurtumat.
 Riittävän pitkä lepo on ainoa rasitusmurtuman hoito.
LIIKUNTAVAMMOJENENNALTAEHKÄISY
Liikuntaolosuhteet ovat joskus sellaiset, että niihin ei kyetävaikuttamaan, vaan vammoja voi syntyä.
Kylmä ilma, liukkaus, sade, lumi, jää ja pimeys voivat ollaosallisina urheiluvamman syntyessä. Väsyneenä alttiusvammoihin lisääntyy.
Myös eri-ikäisten ja -kokoisten urheilijoiden asettaminenvastakkain pelitilanteissa voi lisätä vammojen määrää.
Liikunta-alustan kimmoisuus, kovuus ja liukuominaisuudetsekä eräät keinopinnoitteet aiheuttavat myös omiatyyppivammojaan.
Urheilijan välineiden, jalkineiden ja varusteiden kunto jasopivuus eri olosuhteisiin on oltava testattu ja tunnettu.
Tekniikkalajeissa oikea suoritustekniikka on ehdotonedellytys rasitusvammoilta välttymiselle ja äkillistenloukkaantumisten minimoimiselle.
 Väsyneen urheilijan koordinaatiokyky on heikentynyt, ja sitenmyös vammariski on suurentunut.
Joissakin lajeissa riittävä peruskunto ja peruskestävyys ovatedellytyksiä vammoilta välttymiselle.
Yksipuolista harjoittelua tulee välttää, ettei kuormituksenkasaantuminen aiheuta rasitusvammoja.
Lihashuolto on tärkeä osa vammojen ennaltaehkäisyä.
Venytykset, venyttelyt ja lämmittelyt kuuluvat myös jokaisenkuntoilijan säännöllisen liikuntaohjelmaan.
 
Myös säännöllinen hieronta on osa lihashuoltoa.
Kova urheileminen sairaana ja toipilaana on ehdottomastikielletty.
Siihen liittyy normaalia suurempi liikuntavammojen riski, jatulehdussairauksissa seuraukset saattavat olla vieläkinvakavampia.
 KIITOS